Hei! Minä olen Henriikka. Noh minua kyllä kutsutaan Riikaksi. Olen 15 vuotta. Minun elämäni ei ole kyllä mistään parjaasta päästä. Isäni on juoppo ja äidin kanssa en ole missään väleissä. Minulla on viellä kaksi isosiskoa. Äitini on paljon töissä ja  toinen isosisko asuu omassa kodissa ja toinen hilluu kavereiden kanssa kylällä. Itselläni ei ole oikeen kavereita. No pari mutta he eivät kerkeä olla minun kanssani. Isäni ja äitini ovat eronneet. He erosivat, kun olin viellä pieni.
   Voin myöntää että olen hieman masentunut. En osaa sanoa syytä miksi, mutta sen verran voin sanoa, että kärsin isäni soitoista ja tekstäistä, koska ne on sellaisia turhan päiväisiä juttuja, tappelen kaiken aikaa äitini ja siskojeni kanssa sekä tunnen itseni syrjityksi välillä silloin kun olen kavereideni kanssa.
   Parhaaat kaverini ovat Katri, Emilia, Piia ja Ida. Heihin voin luottaa. Katrin kanssa vietän ehkä eniten. Hän puhuu yleensä minulle, kun on jotain ongelmia tai harmeja. Emilian olen tuntenut jo melko pienestä pitäen. Piian seurassa viihdyn jotenkin ihmeen paljon en tunne silloin itseäni kauheen yksinäiseksi. Ja Idalle minä olen nyt ehkä ainoastaan kertonut minun masennuksestani tai suruistani
  No jos epäilet että en olisi masentunut, mutta kyllä olen. Esimerkiksi olen viilellyt itseäni, purrut itseäni niin että tuli verta ja haluan melkein koko aika tehdä itselleni jotain pahaa. En ole vielä retkahtanut alkoholiin tai tupakkaan. No tupakan savua en siedä ja en tykkää alkoholisteita tai jos joku alaikäinen juo tai poltta. En tykkää rikkoo sääntöi, mutta kyllä joskus rikon, mutta sillai että kukaan ei huomaa.
   No tässä oli nyt lyhyesti kerrottu minusta. Seuraavassa päiväkirja päivityksessä Kerron mitä tein päivällä  ja paljon muuta tunteistani ja mitä olen ajatellut.